?

Log in

prinsessaleikki

Uusi blogi! Ja hyvästit Bristolille.


Järkyttävää, kuinka laiskasti olen tätä viime aikoina päivittänyt! Olen katsonut paljon elokuvia ja tuntenut syyllisyyttä, kun en ole kirjoittanut niistä tänne...

Anyway, nyt puhaltavat muutoksen tuulet. Olen tällä viikolla aloittanut uuden blogin, joka on sisällöltään laajempi kuin tämä nykyinen. Kirjoitan uudessa blogissani muustakin kulttuurista kuin elokuvista ja kerron samalla vähän omasta elämästäni (korviketta sille etten ole enää Facebookissa) enkä pyri näin pitkiin teosanalyyseihin kuin tässä blogissani. Tarkoitukseni on päivittää uutta blogiani ahkerasti muutaman kerran viikossa. En enää päivitä tätä Livejournalin Taikalyhty-blogiani.
.
Tervetuloa siis tästä klikkaamalla lukemaan Blogspotin blogiani Sateenkaarenmaalari.

* * *

Voisin kuitenkin mainita jotain joulukuun lopun elokuvakokemuksiani, joista en ole tänne kirjoittanut. Kävin nimittäin hyvästelemässä elokuvateatteri Bristolin sen viimeisellä aukioloviikolla. R.I.P. Nyyh.

Kävin katsomassa Bristolissa uuden suomalaisen elokuvan Rare Exports, joka on kerrankin aidosti hauska ja pelottava suomalainen elokuva. Siis suomalainen komedia, jota katsoessani myös nauran! Mieleeni ei edes tule muita suomalaisia kauhu- ja fantasiaelokuvia! Rare Exports hyödyntää juuri sitä suomalaista outoutta, jota brändiryhmät peräänkuuluttavat. Nyt kun vanhanajan pelottava joulupukki on käsitelty, niin milloinkohan näemme suomalaisen fantasiaelokuvan Kalevalasta? Etukäteen vähän vierastin Rare Exportsia, koska olin lukenut, että siinä ei esiinny yhtään naishahmoa. Olen yhä sitä mieltä, että yksi elokuvan kovista äijistä olisi voinut olla rämäpäinen kovismuija, koska ei naishahmojen aina tarvitse olla järkeviä tai seksikkäitä, mutta toimi elokuva näinkin. Jotenkin inspiroivaa  tietää, että elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Jalmari Helander, joka ei ole päivääkään opiskellut elokuvantekoa.

Kävin Bristolin viimeisenä aukiolopäivänä sunnuntaina 19.12. katsomassa siellä elokuvan Paluu tulevaisuuteen. Oli kivaa säpinää kun koko leffateatteri oli loppuunmyyty. Miinusta vain siitä, että filmikela oli niin vanha, että katkesi tosi monta kertaa... En tiedä, miten olen onnistunut aikaisemmin missaamaan tämän 1980-luvun kulttileffan. Elokuva oli oikein söpö ja hauska. Lisäksi siinä aikamatkataan suosikkivuosikymmenelleni 1950-luvulle!

Muista näkemistäni elokuvista voisin mainita kaksi lesbistä elokuvaa. Sain serkultani joululahjaksi dvd:n Erään avioliiton muotokuva. Kyseessä on BBC:n kolmen ja puolen tunnin minisarja jo vuodelta 1990. Elokuva kertoo tositarinan kirjailija Vita Sackville-Westistä (1892-1962), jolla oli rakkaussuhde myös kirjailija Virginia Woolfiin. Vita oli Virginian kuuluisan Orlando-romaanin esikuva. Elokuva kuitenkin keskittyy vain Vitan rakkausavioliittoon Haroldin kanssa sekä sen rinnalla olleeseen rakkaussuhteeseen kauniiseen Violettiin. Vitan ja Violetin suhde on alkanut jo ystävyydestä lapsuudessa, ja he tajuavat aikuisina olevansakin intohimoisen rakastuneita toisiinsa. Suhde on kuitenkin kielletty eikä Vita halua jättää aviomiestään, joten syntyy paljon kiihkoa, kyyneleitä ja tuskaa... Vita taisi olla ensimmäisiä biseksuaaleja polyamoristeja, joka yritti toteuttaa elämäntapaansa.

Vuokrasin leffailtaan elokuvan Viattomuuden uhrit (Iso-Britannia / Irlanti / Espanja 2009). Mikä voisikaan kuulostaa paremmalta kuin sisäoppilaitos, 1930-luku, tyttöjen välistä ystävyyttä ja salaisia ihastumisia  - ja ne ihanat vanhanajan uimapuvut! Elokuvassa ihastuminen on tosin enemmänkin kaipausta ja siinä on hyvin raadollisia sävyjä. Oikeastaan elokuvassa lesbous näyttäytyy kieroutuneena ja väkivaltaisena, ei romanttisena rakkautena. En tiedä, voiko edes puhua lesboelokuvasta. Lisäksi elokuva kierrättää hyvin paljon tuttua kamaa muista naisten tekemistä "naisten elokuvista" ja tyttökirjoista, eikä siten ole kovinkaan omaperäinen. Ihan katsottava silti, ja hyvä esikoiselokuva! Elokuvan keskiössä on nuori opettajatar, joka on ristiriitainen hahmo: karismaattinen, innostava ja boheemi mutta myös kypsymätön ja arka lapsinainen.  Elokuvan koulutyttöjen välinen raaka nokkimisjärjestys ja kateus tuovat mieleen romaanin Kärpästen herra.

Comments

toisaalta miksi siinä pitäisi olla naisia? maailmassa on lukemattomia asioita, joita vaan miehet tai naiset tekee keskenään, kyllähän niistäkin voi tehdä leffoja. kaikilla meillä on sellaisia elämän osa-alueita, joille toisella sukupuolella ei ole mitään pääsyä.
Ai niin kuin sellainen vain miehille kuuluva elämän osa-alue kuin joulupukin etsiminen?! :-D

Toisaalta tuossa Viattomuuden uhrit -elokuvassa taas oli enimmäkseen vain naisrooleja (poikia näkyi esim. kaupungilla seuraamassa opettajatarta), koska tarinan tapahtumapaikkana on suljettu tyttöjen sisäoppilaitos.

Usein elokuvat, jossa on vain miesnäyttelijöitä (kuten Rare Exports), pidetään molempien sukupuolien elokuvina, mutta lähes yksinomaan naisnäyttelijöiden tähdittämät elokuvat tai sellaiset, joissa pääosassa on nainen, leimataan yksinomaan naisyleisön elokuviksi. Esimerkiksi Pikku naisia -elokuvaa pidetään aiheensa ja naisnäyttelijöidensä takia vain naisyleisön elokuvana, mutta silti siinäkin on myös useita miesrooleja, kuten tyttöjen läheinen ystävä Laurie. Samoin naisille suunnatussa A Girl Thing -elokuvassa oli päähenkilönaisten lisäksi sivurooleissa miehiä, kuten yhden uskoton aviomies.